Kansanusko
edit
Meänkielen Wikipeetia pyrkii kuvvaamhaan Pohjoiskalotin kansanuskoa ja suulista perinettä kansan omila sanoila. Kansanusko ei ole liitetty erikoishiin suomen-ugrialishiin kielhiin koska moni saamelainen ossaa sekä saamea, meänkieltä ja suomea ja meänkielisitten kansanusko on suureks osaks sammaa koko Pohjoiskalotin alueela. Kansanuskon informasjuunija on hyvin pitkän aijan poimittu murrearkistoitten nauhoitetuista haastatteluista. Noin 300 sattaa tiimaa haastatteluja vuoesta 1957 ja aina 1995 saakka on pohjana näile kansanuskon sivuile ja artikkelile. Hyvin moni näistä kertojista asuit Jellivaaran kunnassa ja osasit saamea ja sillä tavala paljon saamelaista kansanuskoa on tunkeutunu meänkielheen ja toisin päin. Ruottinkielinen kansanusko Tornionlaaksossa on luonolisista syistä paljon heijompi koska koko kieli on myöhäistä perinettä lähespä koko alueela missä saamea ja meänkieltä praatathaan. Siittä syystä mennee väittää ette kansanusko yhistää Pohjoiskalotin kansoja ja on vanhaa pohja yhtenhäiselle kansoitten itenttiteetile.
Toinen tärkeä lähe on Helsinkin murrearkisto jossa on 50000 sanalippua missä on paljon kansaninformasjuunia ja on vuoesta 2006 suuriimaksi osaksi luettavissa verkostossa[1]. Sama on näissä muisthiinpanoissa ette moni praataaja osas sekä saamea ette suomea. Nämät tarinat kuuluvat Pohjoiskalotin suulisheen perintheesheen ja niitten tehtävä oli muun muassa ette kehittää kansan ommaa kylttyyria, juttutarinoita, uskomuksia ja kuvituksia ennenku oli filmiä, teatteria, lieratuuriitta ja raatiuta. Met emmä tiä jos se monele näkymätön mailma on toela olemassa - moni eppäilee - mutta tarinat siittä mailmasta on toet ja voimakhaat ja niillä olit ja on täheliset sosiaaliset ja kylttyyriset fynksjyynit. Nämät usheimiten lyhyt artikkelit jokka perustuva monen henkilön tiethoin on tutkija laatinu ja liittäny yhteen kokonaiskuvhaan, mutta siis kuvvaus kansanuskosta on ihmisitten omat sanat kuinka kansa käsittää näkymättömää mailmaa. Sen takia artikkelit on muoolthaan poikkeaavia tavalisista artikkelista kansanuskosta.
Hyvin monenlaisia manalaisia ja olentoja
editKoska Pohjoiskalotin asukhaila on hyvinkin rikas, monikäsitheinen, laaja ja näkymätön mailma niin ei ole käytänön syistä maholista muuta ko kuvata kansan ylheisimpiä käsitheitä. Tässä esimerkkiä mitä olentoja on olemassa tällä alala: jatoonilaisia, noitia, verentypheyttäjiä, pouvaria, riflukaisia, kaskuria, köyriäisiä, kööpelinvuoria, kangastuksia, karvahousuja, kalajumalia, äpärheitä, saamelaisitten jumalia, luojia, taikoja, kalkekäärmheitä, puoskaria, kunkkia, kirkonväkeä, haltioita, käärhmeenkäräjäkiviä, manalaisia, stalloja, tonttuja, kuhuväkeä, maahiaisitten tyttäriä, lapsia ja lehmiä, kössiä, eeliäisiä, huuita, noijanpussia, hiisiä, pöökäriä, kattojia, jatoonilaisitten ja manalaisitten kieliä, ilminoitia, jumalaisia, näkijöitä, keijuvaisia, mammolaa, maanäitiä, kotitonttuja, koskemia, kojopolvia, kummituksia, piruja, kalmalaisia, noutajia, juoniukkoja, matajaisia, merineityjä, manhoväkeä, marraksia, Marjeettoja, luolanpohjia, maanpanttia, mettäläisiä, kuhiaisia, meriraukkoja, enkeliä, neniä, liikaväkeä, loihtajia, kirkonvanhiimpia, päättömiä ja hyvin paljon muuta monele ihmisele näkymättömiä olemuksia. Tässä osassa käsittelemä muutamia ylheisiä olentoja.
Kuinkas manalaisia, haltioita ja noitia pittää ymmärtää?
editMilläs tavala näitä olentoja mennee ymmärtää? Kuinkas pitäis käsittää terhveen miehen joka vakavissa sannoo ette hän on nähny haltioita punasissa vaatheisssa? Mitäs hän näki ja ymmärsi? Eli milläs tavala pittää käsittää lentävän noijan? Kuinkas kyläläiset ymmärsit noijat, veren typheyttäjät, päättömät ja aarivalkeat? Aina vaikeampi on ette ymmärtää millä tavala suurnoita ymmärsi hänen taitoja ja hänen paikkaansa kylän yhteisessä elämässä?
Lähtheet
editTärkein lähe näihin sanhoin ja niitten kylttyyrisheen konteksthiin on tiot kerätty kirhjaan: Birger Winsa 2007. Manalaisitten kirja - Andarnas bok. Meänkielen förlaaki.[2]. Manalaisitten kirja on tulos 300 saan tiiman haastatteluista vuosina 1957-1992, olletikki Jellivaaran kunnasta on toista sattaa tiimaa. Haastattelut ja niitten kuuntelua oli osa Birger Winsan väitöskirjatyöstä. Väitöskirja julkaisthiin 1993. Kaikki nauhoitukset on säilytetty Suomen murteiden sana-arkistossa Helsinkissä (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus). Sen lisäksi on otettu lisäinformasjuunija Saumuli Paulaharjun kirjasta Kiveliöitten kansa ja jonkin verran informasjuunia Kainulasjärven suulisista perintheistä.