Suurnoita Piilijärven Einari edit
Piilijärven Einari asui Piilijärvessä, Kirunan eteläpuolela. On tutkittu häntä mutta ei ole löyetty kirkonkirjoista hänen nimeä eli sellaista henkilöä. Mutta suuliset perintheet Piilijärven Einarista kertovat erinlaista tietoa mitä kirjaliset lähteet ei saata toeta. Piilijärvilaiset väittävät ette Piilijärven Einari eli kylässä 1500-loppupuolela ja 1600-luvun alussa Piilijärvi. Tutkimuksen mukhaan Piilijärvi perustethiin noin 1715 ja kirkonkirjoissa ei löyy yhtään Piilijärven Einaria[1]
Piilijärven Einar on niitä suuriimpia noitia mitä on kansan muistossa ollu. Joka paikassa sanothaan ette Piilijärven Einari oli niitä voimakhaimpia noitia. Mutta joku meinaa kuitekki ette Kiviniemen Olli oli vielä häntä lujempi.
On aika paljon tietoja noijista ette moni niistä saatoit asettua erikoisheen mielentilantheesheen mitä välistä kuttuthan sielun lennoksi. Mutta on aika laila tietoja ett net fyysistekin saatoit lentää. Piilijärven Einarista on parhaimat tiot ja se osasi e lentää sekä fyysisesti ette hengelisesti.
Piilijärven Einari saattoi hypätä, eli lentää, pitkiä matkoja, kilometriä ja enämpi, ja viimisen matkan se lensi taifhaasheen saakka. Kerran Einari ja yks kauppamies löit vetoa kuka hopumpaa saattoi kulkea Jukkasjärvestä Ivalhoon poron ahkiossa. Kauppamies lähti yksin, koska Einari meinasi ette hällä on hyvin aikaa. Meni kuus päivää ennenku Einari lähti ahkiola. Kauppamies tuli Ivalhoon seittemäntenä päivänä ja Einari oli sielä jo ja otti vasthaan kauppihaan.
Silmikiskonmaassa on suuri kivi ja siittä Piilijärven Einari huusi: – Pitäkää valhmiina vene Soutuniemessä kun mie tulen lahtheen. Lahti on rapea 5 km kaukana. Einar meni ja ihmiset olit kuulheet hänen ja ei uskaltanheet panna vasthaan suurnoitaa. Einari lensi lahtheen Soutuniemessä ja sanoi: – Mie en ole koskhaan tehny pahhaa kelheen ihmiselle. Enkä saa tehhäkhään. Mie en näytä minun voimia. Mutta Einari ei malttanu ja sanoi illala yhele tyttärelle:
– Sie löyät minun mihinkä menet. Hae minua. Älä pölkää! Sie tulet! Tyär ei pöläny ja sanoi: -En mie seuraa tuomosta äijää, mutta en pölkää! Tyttären oli kuitekki jostaki syistä pakko lähteä hakemhaan. Meni Soutuniemheen, Ylipään talole. Ja meni sisäle. Ei nähny Einaria joka oli ollu sisälä ja sanonu ette joku tullee hakheen häntä ja sano lisäksi:
– Hän mennee lumhuun. Tyär meni vintile ja kohtas Einarin joka sano:
– Mie ku vain näytin, mie en ole vaaralinen. Einari meni sitten nukkumhaan ja sanoi vaimole: – Mitä vain näet älä herätä minua. Vaimo näki käärhmeitä läjäpäissä jokka koikkasit yli Einaria. Einari heräsi ja sanoi:
– Nyt se on valmis ja lähti poies. Käveli suurele kivele ja siittä se hyppäsi yhteen kurshuun ja ei ole sen koommin nähty Einaria. Parakassa sanothaan ette Einari raukan jalan jälki on Piilijärvessä pahassa vieläki. Siinä pahassa mistä se järven yli hyppäsi. Se oli hänen viiminen reisu ja piru otti sen sillon. Ei kukhaan nähny häntä ennää, meni ilmhaan eli taifhaasheen - jos se sinne päästethiin.
Kattokaa edit
Lissää tietoja: Kansansusko
Referensiä edit
- ↑ Kuoksu 2001
Lähteet edit
- Winsa, Birger (2007). Manalaisitten kirja - Andarnas bok. Meänkielen förlaaki.
- Kuoksu, Erik (2001). Piili-Einari och Klemeetti. Nåjdsägner i Jukkasjärvi socken. Etnologiska institutionen. Göteborgs universitet. B-uppsats.