Aarehauta, Aarihauta eli Aarnihauta sanothaan olevan saamelaisitten huonon aijan kätköjä sillon kun ryssäläiset olit seuvuila. Aartheet on jäänheet methään jostaki syistä ja niitä moni pölkää eikä tohi hakea koska niissä on vahti, sanothaan Skaulossa. Diirivaarassa Älgdahli löysi aartheen Puolamaanrovan luolasta, mutta ei saanuku kahvan ja tuohisyrjän matkhaan kotia. Koko vaara tärisi kun se veti pois kahvan. Aare oli kiini. Samana iltana vartijat yritit tulla korsteenin kautta hänen talhoon. Onneks oli pelli kiinni! Pari viikkoa myöhemin hänen koira katos iänkaikkisesti. Hän ei tohtinu mennä nouthaan koko aaretta. Jos kahva makso koiran, niin mitäs ei maksa koko aare? Älgdahl sanoi. Toinen mies löysi aartheen suuren kuusen alta kun oli poromettässä. Meinas toisena päivänä noutaa aartheen, mutta ei ollu ennää kuusta eikä aaretta jäljelä. Katosit tyhjään. Aarihauaksi kuttuthiin Skaulossa kans jonkinlaisia kuoppia, saaliskuoppia, missä oli tuhkaa ja hiiliä. Tuhka piethiin pyhänä. Purnussa meinathaan ette muutamissa aarihauoissa on käärhmeitä ja aare on säkissä. Robert Karlsson, Purnusta, näki aarivalkean kahesti eikä siltikhään löytäny aaretta. Se on haltian aare.
Kainulasjärvessä Palonraukka jätti hopea-aartheen kylän suuriiman männyn alle.Mutta siinä ei ole ollu monheen vuotheen yhtään aarnivalkeata.
Aarivalkea edit
Aarihauan päälä loistaa välistä aarivalkea. Rissan aarivalkea on ylheisesti tunnettu. Mutta niitä on nähty Keppuvuomala ja Sammakossa ja monesa muissa paikoissa. Jokka on hakenheet Rissassa on pakotettu poies sieltä, laukkonheet pakhoon. Suuri elämä ja jyskytys on kuulunu sillon mettästä, tietävät ihmiset jokka asuvat Rissan lähelä Kuusihuornaksessa, selitti Algot Eriksson. Kerran miehiä näit valkean tuohustuksessa ja huusit: - Olettako ihmisiä eli manalaisia? Ilmottakaa! Ei vastausta eikä valkean siijaa ollu toisena aamuna siinä paikassa.
Parakkassa meinathaan ette aarivalkea ilmottaa aartheen paikan. Aarivalkea pallaa syksyilä ja on aartheen vartija. Jos sen löytää sinne pittää mennä kahen pyhän välissä ja viskata teräksen valkean yli. Jos pölkää ei saa aaretta. Mutta rohkea mies pittää kaivaa sen sinivalkean alta, sannoo purnulainen ukko. Lappalainen, Ruunakka, Skaulossa oli piilottanu paljon methään, Keppuvuoman ympärilä, ja viimisillä päivinä se käelä viittasi suuntaa ja yks ämmä näki mihinkä päin. Aarehauta paloi 7 vuotta, sieltä mistä se viittasi. Sitten se pallaa joka seittemäs vuosi. Joka saattaa pittää silmät auki ja näkkee sen aarevalkean, ja räpöttämättä mennee sinne ja jättää veitten saapi aartheen. Ämmä joka näki ei ymmärtäny tätä.
Kattokaa edit
Lissää tietoja: Kansansusko
Lähe edit
Birger Winsa 2007. Manalaisitten kirja - Andarnas bok. Meänkielen förlaaki.