Ilminoita eli villinoita
edit
Kainulasjärvessä on ollu noitia ja ilminoitiaki, sellaiset noijat jokka on juuri villimpiä kun tavalinen noita, villinoitia. Kainulasjärvessä oli kaks ilminoitaa, Lampala ja Vinsassa. Met emmä tiä heän elonaikaa mutta luultavasti joskus 1800 loppupuolela. Vinsan-noita se pani Lampale ensin pirut, vyölä ku kaikin olit nukkumassa. Se piru tuli ja Lampan-noita heräsi ja huusi: -Tule perkele sinä ku olet, äläkä muuttele! Piru tuli karhuun haamussa ja kattoi sisäle savupirtin ikkunasta. Lampan-noita loihti väkeensä suohjaan ja meni porthaile ja tuli takasi. Lampan-noijan vaimo kysy mihinkäs se meni se piru karhuunhaamussa? Navethaan meni, sano Lampan-äijä. Aamula vaimo meni navethaan ja sielä oli härkä kuolemassa. Sitten se vaimo meni pirthiin ja Lampan-noita kävi mukan mettässä. Se oli jotaki luonolista ottanu ja puun parkkia ja niistä ainheista se keitti noitavettä. Sen se sitten anto häräle joka varsin rapasti ku pillistä poikki navetan. Ja niin oli tullu terhveeksi. Mutta sitte se Lampan-noita pani Vinshaan takasi piruja. Ja varsin alko lehmiltä ku saksila menemhään jalkoja poikki. Vinsan-noita pyysi armoa ja tahtoi Lampan-noijan lopettaa. Ja se Lampan-noita armahti. Se ei pannu hengen pääle. Iiskon äijäfaari Kainulasjärvessä se muisteli näistä noitataisteluista 1800-luvun lopussa, ja oli se vähänen loihtari ittekki.
Kattokaa
editLissää tietoja: Kansansusko
Lähe
editBirger Winsa 2007. Manalaisitten kirja - Andarnas bok. Meänkielen förlaaki: Skogås.[1]