Kalma
editMonessa kylässä tiethään ette kalma haisee ku joku kuolee, ja jos sitä kerran on kuolheela väki, niin se se haisee. Se tullee lämmin haalea kalmanhaiju missä se kuolheenväki liikkuu. Näkijät tuntevat kalmanhaijun ennen kun joku kuolee ja se ennustaa kuolemaa.
Kittilälaiset tietävät ette jos joku on juottanu toisele kirkonmullat missä siis kalmat on sillon tarttuvat siihen manalaiset. Kahviin panttu juuston kansa ja annettu vierhaale. Ja ku se ihminen kuoli se kalmat tulit sitte sen lähmimäisen pääle.
Kainulasjärvessä meinathaan ette kalmat kuhisevat niinku kuhuväki, sellaiset kuhiaiset kun ruumista saatethan. Pienet net on, sen noutajat. Kiehuvat sielä maassa, survovat. Net haisevat ja välistä painavat arkkua ettei hevonen jaksa vettää ruumisrekeä. Saattavat tulla reen kansa takashiin hautausmaaltakin jos ei ole varovainen. Niitä saattaa nähhä jos on näkijä, esimerkiks kattomalla luokan läpi. Hevoset tuntevat välistä heän olon arkun lähelä eli hautajaissaatossa.
Kuusihuornaksen mies ei saattanu aijaa ohi ruumisrekeä, yritti monta kertaa ja ruoski hevosta. Hevonen nousi kahele jalale eikä menny ohi ruumisrekeä. Joka ajoi katto luokan läpi ja näki saaton kulkea ruumisreen eessä. Täynä väkeä. Sen takia häätyy pysyä ruumisreen takana. On siis kaks hautajaissaattoa: Oikeat ihmiset kulkevat ruumisreen takana, ja kirkonväki eli kalma kulkee eessä.
Kainulasjärvi mies näki: - Tuli tästä läpi iso tokka niitä tasapäitä ja hirveä haiju. Mie huusin navetalta: - Minkäs te menettä? Ne sen ku menit vain. Illala Fiia kuoli ja se oli merkki kuoleman tulosta.
Kattokaa
editLissää tietoja: Kansansusko