Wp/fit/Haltia

< Wp‎ | fit
Wp > fit > Haltia
Vaimohaltia

HaltiaEdit

Suomen kielessä "haltia" merkittee omistajaa, se jolla on jotakin hallussa, esimerkiks osakheen haltija. Meänkielessä on paljon alkuperäisempi merkitys. Haltia on mettän, veen ja maan vahti ja valvoja. Haltia ilmottaa ihmiselle jos se käyttäytyy väärälä tavala kun kävelee mettässä eli on kalastamassa järvessä. Kun oleskellee luonossa on paljon sääntöjä mitä pittää seurata, esimerkiks ei saa tehhä valkeata eli nukkua polun päälä. Jos tekkee sen haltiat tulevat yölä herättämhään ja on pahala päälä. Haltiat on kuitekki tavalisesti siivot ja auttavaiset jos seuraa heän sääntöjä.

Haltia on tontun näkönenEdit

Haltiat elävät jonkinlaista samanlaista elämää kun ihmiset. Haltiat on lyhyt noin 1,5 metriä, nuoret olenot niinku ihmiset, vaimoja ja miehiä. Net asuvat taloissa ja niilä on lehmiä, poroja ja arkipäivän tavalisia kampheita. Niilä on useasti punaset vaatheet ja punanen pirrilakki päässä. Net on hyvin siivot jos kohtelee niitä niinkun pittää, muuten ei. On maholista saa haltian vaimon ja mennä naimishiin sen kansa eli saa hänen hyvinlypsävän lehmän jos ossaa keinot.

Ruottin kielen kulttuurissa on vastaava käsite vittra, huldra norjassa.

Haltiala on lehmiä ja tyttäriäEdit

Nilivaarassa tiethään ette jos haltian tyär tullee johonki aukehaan paikhaan näköselle sillon pittää viskata veitten hänen yli. Ja sillon se seuraa aina sinua, se ei jää sinusta, mies sanoi. Tyttärestä tullee sinun vaimo. Lombolivaarassa tiethään ette jokku on menheet naimishiin haltian tyttären kansa ja saanheet yhen lehmän matkhaan talhoon. Lehmä lypsää aina yhtä paljon kun se lypsi ensi kiulhuun. Jos saapi net omhaan hoithoon net lypsävät ensiks 7 kertaa verta ja sitten paljon maitoa, ei vähemin kun kielonmitta.

Moni on nähny haltian lehmiä ja tyttäriä. Mutta net katoavat yhtäkkiä tyhjään. Lehmät on kuitekki useasti pienemät, mutta lypsävät hyvin. Mies näki kerran syksylä kaks haltian lehmää, sanoi Edvin Johansson Skaulossa. Mutta ei ollu veitteä matkassa jonka olis pitäny viskata yli lehmät. Olis muuten saanu net lehmät.

Sannan Jussa näki haltiatEdit

Haltiat pystyvät itkettämhään äpärheitä. Krinnun Uno Narkauksesta, joka oli avisuunilapsi ja oli myytty seittemän kertaaa pappilan trapulta, yritti kerran nukkua polula mutta lappalaiset ja porot kuljit koko yön. Poronkelloja kuului, koparoitten naksutusta koko aijan. Lappalaisía ja tunturilappalaisia tulit unessa ja ajoit ohi. Paljon väkeä melusit pitkin polkua. Haltia sanoi Krinnun Unole: Pois meän tieltä. Rauha tuli kun Uno siirsi valkean siijaa.

Sannan Jussa Narkaukesta, joka oli syntyny lapinkoassa 1800-luvula, ja asui vasta nuorena miehenä ensi kertaa talossa Saikkosessa, kohtasi kerran poromettässä kesäyölä haltioita, yks poika ja yks tyär. Net olit kaunhiit, lyhyt, punasissa vaatheissa ja siivoja. Net kysyit Jussalta tietä ja Jussa opasti oikeale polule. Sannan Jussa kysyi jos net olit nähneet hänen poroja. Joo, net sanoit ette vuoman rannala net on. Ja niin net lähit hiljalensa. Jussa nukahti ja meni sinne aamula ja sielä net olit hänen porot. Sannan Jussa meinasi ettei hän sanonu tätä ette tehhä itten kummaliseks, mutta halusi vain selittää mitä hän oli kokenu elämän pitkälä polula.

Nattavaarassa haltiat rakensit Isovaaran talon öisin, remusit ja jyskytit. Jokku meinaavat ette haltia saattaa viheltää. Haltiat katoavat yhtäkkiä tyhjään, sano sarvisvaaralainen. Purnussa meinathaan ette viimisenä päivänä kaikki haltiat tulevat näköselle ja nousevat maasta.

Haltioitten kotiEdit

Ullattissa tiethään ette on vaikea saa tietoja missä haltiat asuvat. Jos kyssyy haltialta missä net asuvat net viittavat ”tuola”. Eli kyssyy mistä tulet: ”sieltä”.

Remuthaan liikaaEdit

Krinnun Uno sannoo kuitekki ette niitä ei ennää näe eikä kuulee koska on niin kauhea hälinä, jyskytys ja touhu joka paikassa. Niitä kuulee ja näkkee sielä missä on rauha ja hiljaisuus.

KattokaaEdit

Lissää tietoja: Kansansusko

LäheEdit

Birger Winsa 2007. Manalaisitten kirja - Andarnas bok. Meänkielen förlaaki: Skogås.[1]