Manalainen tullee sanasta 'maan alainen'. Saamen kielen vastaava sana merkittee ’sairhautta aiheuttava henki; kummitus; vainajan henki’. Manalainen on ensi käessä hengelinen kirkonväki hautausmaila.
Yks tarina kertoo kuinka manalaiset synnyit ja se tapahtui jo Paratiisissa. Yhtenä päivänä Eeva oli pesemässä omia lapsia, niitä oli monta, ja kuuli yhtäkkiä ette Jumala on tulossa kylhään. Eevala tuli kova hoppu saa kaikki lapset puhthaaksi ja fiinhiin vaatheishiin koska Jumala aikoi astua sisäle, ja sillon häätyy olla puhthaana ja pyhävaatheissa. Mutta ei Eeva kuitenkhaan kiirheessä keriny pestä kaikkia lapsia ja kuuli kun Jumala oli jo porstuassa. Niin se panetti likaset lapset kellarhiin sen aijan kun Jumala oli kylässä ja lunkka kellarhiin kiini, siis kellarinlunkka pirtin laattialla. Kaikki valtias Jumala astui sisäle ja jutteli Eevan ja Aatamin kansa. Kysyi viimen: Onkos kaikki lapset täälä näkösellä, koska se eppäili ettei niin ollu. Jooo, sanoi Eeva. Koska Jumala tiesi ettei Eeva selitä totta se sanoi: Noh, hyvä, sitten saavat kaikki muut jokka nyt ei ole näkösellä aina ellää maan alla. Ja niin manalaiset synnyit. Pienet, likaset, mustat olenot. Ja maan pääle jäit vain net jokka Eva oli pessy. Manalaiset on aina kuolheitten lähelä. Ja kun joku kuolee net saavat sen kuolheen. Net monet päättömät ja harmajat jokka laukkovat täälä ympärilä. Menevät sen tykö joka on kuolemassa.
Kompelusvaarassa tiethään ette sillon kun kirkonkelloja soitethan, sillon net on manalaiset koola, sen heän ruuhmiinsa tykönä. Kaikenlaisilla kuolheila on manalaisia. Olihän lapsi tai muu, sanothaan Kainulasjärvessä. Manalaiset on kans net jokka jälkhiin kulkeva asioila.
Kompelusvaarassa kattothaan viinasta onko siihen tarttunheet manalaiset, jos on niin on jokin tuntematon tauti.
Kainulasjärvessä kerrothaan ette manalaiset kulkevat vain niinku aaltona. Parakkalaiset sanovat ette manalaiset kulkevat yksityisesti ja joukoissa. Näin kuolevaisten eelä.
Nilivaaran mies tietää ette net on aina kävelemässä ja useasti pitkin tietä, saattavat tulla rekheenki. Mutta niitä on vaikea lähestyä. Jos tulevat: -Älä pölkää, ja sano: -Älä kerro jälkiänsä. Välistä net on häijyt ja nipistävät ihmisiä, olletikki sitä joka pilkaa kuolutta. Mutta Svappavaarassa meinathaan ette jos kohtaa manalaisen ei sille tartte ku pokata vain ja sanoa: -Hyvvää päivää.
Kainulasjärvessä ja Moskojärvessä on tietoja ette missä manalainen kulkee siinä ei jää jälkiä vaikka on veres lumi maassa.
Kyllä se manalainen puhhuuki, sanothaan Kompelusvaarassa. Skaulossa vaimo tiesi ette jos oli saanu manalaisia pääle mitä joku noita oli lähättäny se oli tärkeä ette auttaja osasi sammaa kieltä kun se noita ja siis net manalaiset. Jos se noita oli ollu saamelainen eli mustalainen oli vaikea auttajalle aijaa pois manalaiset koska se ei osanu manalaisitten kieltä. Nietsakan Olli oli suuri noita jolla oli ruuhmiin jalka mistä se sai voimia. Kerran otti kuitekki kuolheen norjalaisen jalan. Ja se paatuna puhui väärää kieltä. Talonväkikin kuuli kerran vierasta kieltä Ollin rokista, eikä ymmärtänheet, semmosta vierasta sipinää. Ollin rokki rieppasi seinän naulassa. Ollin oli pakko nostaa talosta ulos rokin. Talonväki heitti kuumaa tuhkaa kynnyksen yli ette saisit rauhaa ja lepoa talhoon. Ja Olli meni takashiin kirkonmaale jalan kansa.
Kerran norjalainen noita, Koovi, lähätti Ollile pahhaa, koska noijila olit useasti huonot välit ja tappelit vallasta. Hirvenjahinaikana vieläpä sattui olemhaan. Olli kyllä lähätti pahan poies, mutta sillä oli vaikeuksia kielen kansa.
Koovi sano sitten: -Jos se ei pysty Olhiin niin hänen lähheishiin. Niitä Olli ei pystyny suojamhaan. Ollin pojat nukuit kämpässä hirvenjahissa. Kuulit jotakin raskasta joka käveli. Sitten niinku härän sarvia joka puski kämpän seinhään ja krapasi. Pojat istuit pyssyt valhmiina ja ootit. Olento jyskytti ovele ja tahtoi pojitten tulla ulos. Pojat kielsit. Tahtoi toisen kerran voimakhaamin. Olento sanoi: -Tulen kolmanen kerran ja sillon te häyttä tulla ulos.
Se tuli ja repasi oven irti saranoista. Pojat näit kuuhasen ja karvasen rinnan ja ammuit. Olento huusi ja kovasti rääkkyen meni pitkin vuomaa. Aamula ovi oli paikala mutta siinä oli kuulan reikiä. Ja kuulanreijät on ovessa vielä tänpäivänäki 2009, sano Edvin Johansson, Skaulosta.
Mistäs kulttuurista manalaiset tuleva? edit
Manalaisia on ympäri Ruottia, Astrid Lindgrenki esimerkiks kirjotti "de små under jorden" 'net pienet maan alla'. On vaikea sanoa jos kansanusko manalaisen alkuperästä on ruottinkielinen kulttuuri ja perine, vain saamenkielinen eli suomenkielinen. Manalainen taitaa kuitekki olla saamelainen olento Tornionlaaksossa. Kummalista on kuitekki jos kaikki kieliryhmät on kehittänheet juttuja manalaisista kohtapa samala tavala.
Kattokaa edit
Lissää tietoja: Kansansusko
Lähe edit
Birger Winsa 2007. Manalaisitten kirja - Andarnas bok. Meänkielen förlaaki: Skogås.[[1]]