Wp/fit/Meänkieli

Meänkieli on itämerensuomalainen kieli jota praatathaan ruottissa, sen vanheempi nimitys on tornionlaakson suomi (tornedalsfinska vanheempi nimitys ruottiks). Termi meänkieli käytethään viralisesti ruottinkielisissa tekstissäki. Meänkielen termi tornionlaakson suomi merkittee sitä murretta mitä praatathaan Suomen puolela Tornionväylää. Meänkieltä praatathaan Tornionlaaksossa. Ruottin puolela Tornionlaaksoa meänkieli ja kirjasuomi oon viralisesti tunnustettuja minuriteettikieliä vuoesta 2000 seuraavissa komuuneissa: Jellivaara, Kiruna, Pajala, Matarenki ja Haaparanta. Vuona 2010 liitethiin Kaihnuun kunta siiheen minuriteettialueesheen ja suomen kieli sai minuriteettikielen staattyksen useamassa komuunissa. Iänpuolela väyliä meänkieli oon yks pohjoissuomen murtheista. Suuriin ero iänpuolen murtheen kansa oon ette missä iänpuolela on saattu Suomen yleiskielen influenssia niin lännenpuolela oon saattu ruottin kielen influenssia, olletikki uusissa termissä. Kielisosioolokinen staattys on hyvin erinlainen ko meänkieli Ruottin puolela. Vuotena 2020 Umeå anto meänkielele viralisen minuriteettikielen statyksen. Meänkieltä praataavat Torniolaaksolaiset

Meänkielen praati alueet kartala

Meänkieli on praatikieltä

Koska meänkieli on alueelinen kieli Tornionlaaksossa niin sen puhujatki on enimäksheen Tornionlaaksossa. Meänkielen tausta on monessa suomen murtheissa, ja meänkieli on osana pohjoissuomea. Koska kansale ei opetettu suomen kirjakieltä meänkieli jäi puhekieleks misä oon heiko meettalingvistinen tietoisuus, ja sen takia lähespä ilman meänkielistä siviiliyhteiskuntaa, ja se vaikuttaa kielen ekolokihaan ja elvytyspruseshiin.

Kaks praatiformaa

Meänkieltäko?

Aiemin ei ollu ko yks meänkielen forma, nimittäin epäviralinen puhuttu forma. Kirjotettua eli viralista meänkieltä ei ollu, koska se oli suomi. Viralinen meänkieli on se mitä käytethään raatiossa, siiviliyhteiskunnassa, avisissa, ja vaikkapa tässä Wikipeetiassa .

Suomenkielinen ymmärtää hyvin viralista meänkieltä ja suomalaisila on helppo lukea meänkieltä koska sen kramatiikka ei poikkea paljoakhaan Suomen yleiskielestä. Moni väittää sen takia ette meänkieli on pelkkä suomen murre. Mutta meänkieli on saanu kielen aseman kielisosiolookisista syistä.

Sitä meänkieltä mitä puhuthaan köökissä ja saunassa tutuitten kansa on se ylheinen epäviralinen meänkielen puheforma mitä moni meinaa olevan se aito meänkieli. Siinä on enemän kootinvaihtoa ja lainasanoja. Muutethaan usheasti kieltä kesken meininkiä ja käytethään turhia lainasanoja, siis sellaisia lainoja missä on meänkielen vastine.

Meänkieli on aina ollu puhekieli ja harva on osanu lukea ja kirjottaa suomea. Niillä, jokka ei ole oppinheet lukemhaan meänkieltä eli suomea, on vaikeampi puhua viralista meänkieltä ja niillä on sen takia vaikeampi ymmärtää suomensuomea. Heilä on suuri vaatimus ette saa puhua juri sitä epäviralista formaa joka paikassa. Mutta koska sillä on matala staattys kaikin jokka ei ossaa viralista meänkieltä puhuvat ruottia viralisessa puhedumäänissä. Ja siis on suuri ero epäviralisen meänkielen ja suomensuomen välissä, mutta ei viralisessa meänkieliessa ja suomessa. Sen takia moni meänkielen puhuja ei halua tunnustaaa ette on olemassa viralinen meänkieli, koska net ei itte ossaa muuta ko paikkakunnan epäviralista kieltä.

Onkos meänkieli murre vain kieli?

Meän väyläpaatti

Lingvistisestä näkökulmasta meänkieli on suomen murre. Paitti muutama foneemi jokka on lainattu ruottista tänäpänä niin ei ole yhtään krammatista piirettä mikä ei ole, eli on ollu suomen murtheissaki joskus, vaikka ny suomessa murtheet alekava kuolla ja murtheitten piirteitä käytethään vähemän. Lainasanoja kyllä on paljon ruottista ja net ei ole lainattu suomen murtheishiin. Ja sen takia monela suomalaisella saattaa olla prupleemia ymmärtää meänkieltä.

Suomessa on vanhoita murtheita jokka poikkeaavat enemän yleiskielestä ko meänkieli, niin ko rauman murre mutta sitä voihaan kuttua omaksi kieleksi lingvistiivisesti. Ruottissa on murtheita mitä ei ruottinkieliset ei ymmärä, silti net on murtheet, niinku älvdalenmål ja ylikahnuunkieli överkalixmål. Mutta kielen ja murtheen ero on useamin puliittinen kannanotto ja sosiolookinen ko kielitietheelinen. Paralelli esimerkkiä mennee ottaa useampia. Entisen Jyguslaavian kieli on purkautunu monheen kielhiin: kroatia, serbia ja bosnia. Kolmen kielten variasjuunit on hyvin pienet, mutta tahalhaan rakenethaan syrjää myön kielipuliittisia eroja siiheen missä ei vielä ole lingvistisiä variasjuuneja. Aijan olhoon yksityiset foneemit saavat eetnisen merkityksen, niinku jo Raamattukin kirjottaa schibole äänestä joka erotti akanat jyvistä. Norja ja ruotti olisit yhtä ja sammaa kieltä jos ei olis kahta armeaa jakamassa kielhiin. Kiinassa on useampia kieliä mitä Kiinan valtio kuttuu murtheeksi. Ja sen takia se sanothaan ette kieli on se praatiforma jolla on armea takana.

Kaikki kielet elävät sosiaalisessa yhtheiskunnassa jka kieltä/murretta ei mene erottaa siihen liittyvästa kylttyyrista. Ruottin valtion kielipulitiikka oli rakentanu nekatiivisia asentheita suomen kielestä ja suomalaisuuesta ja sen takia ei ollu yhtään aktiivista yhistystä joka ajoi suomen kielen asioita Ruottin Tornionlaaksossa ko 1980-luvula alethiin ajamhaan minuriteetteitten asioita. Siviiliyhteiskunta halvasi meänkieltä eli pelkkää ruottia. Hyvin moni meänkielinen ja ummikko on vasthaan sekä meänkieltä ette suomea, mutta kyllä yksityisesti praatathaan ette suomi on parempi jos häätyy valita toisen kielen ruottin rinnale. Meänkielen tehtävä on monen mielestä ette purkaa niitä asentheita.

Meänkielen piirtheitä

1. Astheenvaihtelu t:0, esimerkiks lato:laon, sota:soan, maito:maion. Tämä piire on ylheinen koko Pohjoissuomessa ja Itäsuomessa. Son tyypilinen itäsuomalainen piire. 2. H-puukstaaavi kaikissa illatiivissä ja kaikissa passiivissa: talhoon, methään, tulthiin, ostethiin. Tämä piire on tyypilinen koko Pohjoissuomessa ja paikka paikoin Pohjanmaala. Vanhempi forma oli ylheisempi ja näkkyy Kalevalassa: talohon, Pajalahan. 3. –pi pääte on meänkielen tunnusmerkkiä. Jokhaisessa lyhyssä värpissä häätyy panna –pi perhään ko puhuthaan kolmanessa henkilössä, siis: Hän saapi, se juopi, tuo tuopi ja Jumala luopi valtakuntaa. Aiemin oli monitavuisissa sanoissakin ko: Hän ostaapi. Pohjoissuomessa ja muutamissa murtheissa son jäljelä. Ylheisempi vanheemissa murtheissa. 4. Sch-ääne lainattu ruottista: sjeeffi, tjyyli, sjakki, sjurnalisti etc. Tätä äänettä ei ole suomen yleiskielessä. 5. Aspireerattuja /p/, /t/ ja /k/ foneemit lainattu ruottista: t/h/ämppeli, k/h/ap/h/it/h/aaali, t/h/oortta. Tätä äänettä ei ole suomen yleiskielessä. 6. Analyyttisempi kieli ko yleiskieli: pöyän päälä. Länsisuomen murtheet on samala tavala saahneet ruottin kielen influenssia .

Onkos meänkieli h-kieli, pi-kieli vain i-kieli?

Muutamat haluava narrata meänkieltä ja välistä meänkielelä. Kiusaajat sanova ette kaikki ummikot saattava porista meänkieltä. Sole ko panna i:n perhään ruottalaisheen sanhaan niin puhuthaan meänkieltä. Mutta se ajatus ei piä paikkaa. Suomen kieli ja meänkieli ei halua lainata sanoja jokka loppuva konsunantila. Niihin panhaan vukaali päähän ja kohtapa aina –i-vukaali. Niin lainathaan esimerkiks: baari, restayrangi, kioski, pankki, väkseli. Mutta ei kaara, kämppä eli kaasu. Huomaa kätevästi ette jos lainasana loppuu vukaalilla niin ei tule lissäyksiä: kaamera, väkseliloova, sooppa .

Sitten on yks porukka joka sannoo ette meänkielessä ei ole sääntöjä ja kaikki on hyväksytty. Mutta ei ole yhtään meänkielen puhujaa joka hyväksyy tällaisia meininkiä: Jaaki jikki skuukissa sielä träffasin äljin, mutta se ei ollu jakttiidi niin en kynnanu skjyytata sitä. Son narrausta!

Sunkhaan sole kukhaan koskhaan sanonukhaan, ette meänkielheen senthään jokhaisheen sanhaan Hoota panhaan

Koijumethään kuljethaan saunanvihtoja noutamhaan

Moni eteläsuomalainen uskoo ette meänkielessä saapi panna h:ta joka paikhaan, viskata niinku kryysiä pitkin teitä. Ja niin moni tekkee ko net yrittävä matkia meänkieltä. Mutta tosiasiassa säänöt on hyvin tiukat kuinka h:ta saattaa käyttää. Tässä muutamia ylheisiä piirtheitä. 1. H joka passiivissa niinku esimerkiks: sanothaan, tulthaan, menthiin, ostethiin etc.

2. H joka sanassa missä annethaan suunta eli illatiivi-forma, esimerkiks: suunthaan, talhoin, kauphoin, puohjiin, lathoon.

3. Kaikissa värpissä missä on sama suuntaforma, kolmas infinitiivi muoissa: kalasthaan, kalastamhaan, hakkaamhaan, ostamhaan, osthaan, myyhmään, amphuun, ampumhaan etc.

4. Atjektiivit missä on illatiiviforma: punasheen, rumhaan, kauhniisheen, väkevhään etc.

5. Kaikki sanat jokka loppuva –s:älä saava omistusmuoossa h:n, esimerkiks: kirves: kirvheen, saapas: saaphaan, lammas: lamphaan, hirvas: hirhvaan, kaunis: kauhniin etc.

6. Kaikissa sanoissa jokka loppuvat e-lä niitten jenitiivi muooosa on h: lae: latheen, sae: satheen, mae: matheen, etc

7. Kaikissa monikon perfekti ja pluskvamperfektimuoissa: Net on ostanheet, met olima myyhneet, tet olitta hakanheet etc.

Näitten lisäksi h on muutamissa paikoissa sielä ja täälä. Mutta nämät seittemän sääntöä määräävät hyvin suuren osan meänkielen h:n käyttöä.

Sitten h:ta saattaa huiskuttaa vähän ja panna oman kielituntheen mukhaan. Alkuperänen h on Kalevalassa esimerkiks Pajalahan. Meänkielessä son ensiks hypäny yhen askelheen takashiin ”Pajalhaan”. Ja sitten son muutamissa sanoissa hypäny toisenki askelheen taapäin: ”Pajahlaan”. Sellaiset sanat on esimerkiks: Kainhuun - Kaihnuun, kirhveen – kirvheen, väyhlään – väylhään, tauhluun – taulhuun etc.

Meänkieli kirjakielenä

1980-luvula alethiin kehittämhään meänkielen ylheisiä kirjotusnormia kirjakielenä.

Tuskin kehittyy yhtenhäistä kirjotusnormia näinä vuosikymmeninä koska olthaan esimerkiks laatimassa kahta eri sanakirjaa missä on kans eri tavvausmallia: Meänkielen Iso sanakirja ja Meänkielen sanakirja.

Suuriin eron on kuitekki epäviralisen meänkielen ja suomen yleiskielen välissä. Sen takia haluthaan leimata viralisen meänkielen suomen murtheeksi. Jokhainen tutkia pittää ette epäviralinen meänkieli poikkeaa huomattavasti suomen murtheista.

Klassinen esimerkki on mitä meänkieliset itte käyttävät: Lastipiili fuurtraa ööversyyniä. Suomeksi: Kuorma-auto vaatii tarkastusta. Joka ei ossaa ruottia ja suomea ei ossaa epäviralista meänkieltä.

Sanaston eroja

Meänkielen sanat on suuriimaks osaks samat sanat ko yleiskielessä, mutta arkipäivän meänkielessä on muutamia satoja sanoja, joita ei käytetä eli käytethään eri merkityksessä suomen yleiskielessä.

Histuuria ja muterni aika

Meänkieliset tulthiin torniolaakshoon Karjalasta ja Tavastiasta het oliva immikrantteja sieltä. Sitte ko net tulivat torniolaakshoon heän murtheet alko sekotumhaan ja sen takia meänkielessä oonki itäisii piirtheitä, esimerkiks sanan loppu "pi" tai pukstaavi "v" esim: Kauvvon tullee iästä. Sitte torniolaaksossa meänkielisilää oli paljon kontaktii saamelaisitten kans ja kielet alko vaikuthaan toishiin, esimerkiks yks syy miksi meänkielessä on pukstaavia "h" kaikkiala voipi tulla saamesta. Muutamia lainasanojaki tulee sieltä mutta net on melkheen kaikki jeokraafisia asioita ja harvemin mithään värpejä. Sitte meänkieliset on elänheet kauvvon ruottalaisitten kans yhessä. Suurin asia meänkielen histuuriassa tapahtu ko Ryssä valtasi ruottilta suomen ja sen takia ruotti alko pölkäämhään kaikkia minuriteettejä. Ruottin valtio oli pitkhään pruuvanu saa meänkieliset ruottalaisiksi, ko ryssä valtas suomen net saivat itean ette torniolaaksolaiset kuuluvatki ryssäläishiin ja ette met emmä voi antaa heän praatia omaa kieltä ja net häyvät praatia ruottia, sen jälkhiin tuli pitkä aika ko meänkieltä alethiin ruottalaistamhaan. Sitte kans se oli hyvin nopheeta ko sole se meänkieli oikheeta suomeakhaan ja sitte ruotti pruuvasi saa meänkielen ruottalaistumhaan jonka takia meänkieliset ei praatanheet meänkieltä kläpeile. Sitte vasta muternila ajala ko meänkielele annethiin minuriteetti kielen stattys ja ei enää häätyny sanoa ette "meänkieli on vain ruottalaistunu suomen murre" vain meänkieliset voivat sanoa ette son oma finni kieli. Sen jälkhiin ko meänkieli sai kielen stattyksen ihmiset alkoivat pitkästä aikaa praatihmaan meänkieltä kläpeile uuesthaan ja ko on tehty meänkielistä metiaa ja ny voi kans oppia kieltä esim yniversiteeteissä on meänkielen revitaalisenki alkanu. Kielen stattys meänkielele on ollu yks paras asia mikä meänkielele on käyny. Tänäpänä kuitenki on ollu prubleemia meänkielen kans, svärigedemokraatterit tekivät äänestyksen kieltää meänkielen praatiminen kouluissa ja yks heän pulitiikkeri sano ette meänkieliset ei kuulu ruottin kansaan saamelaisitten kans.

Alfapeetti ja ääntheet

Meänkielessä käytethään eri pukstaaveja ko suomessa monessa kohassa, esimerkiksi suomen kielen pukstaavi "š" merkithään sj tai suomen "tš" meänkielessä tj, myöski ääni š on rohki harvinainen suomessa ja käytethään vaan muutamissa ryssän kielississä nimissä ja sanoissa. Meänkielessä taas rohki ushein kuuleepi sanaa ruotti lainoissa, esimerkiksi "informasjuuni" tai "konfirmasjuuni" tulthaan ruottista. Meänkielessä voipi myös käyttää pukstaavia å paikoitten nimissä ja ihmisten nimissä, ko suomessa pruukathaan käyttää vaan ihmisten nimissä. Esimerkiks Umeå.

Meänkielen alfapeetti

• A 'antaa"
• B 'banaani'
• C 'CD'
• D 'deklareerata'
• E 'ees'
• F 'fynksjyyni'
• G 'Goljätti'
• H 'halvata'
• I 'itä'
• J 'ja'
• K 'kuka'
• L 'lauma'
• M 'mies'
• N 'net'
• O 'oottaa'
• P 'pieni'
• Q 'kaytethään vaan nimissä'
• R 'rohki'
• S 'sole'
• T 'tynamiitti'
• U 'uusi'
• V 'valo'
• X 'käytethään vain nimissä'
• Y 'yheksän'
• Z 'mäytethään vain nimissä'
• Å 'Årsta' (käytethään melkheen aina vaan paikoitten nimissä)
• Ä 'älä'
• Ö 'öölata'
• SJ 'Sjiiva'
• TJ 'Tjekki'

Kato kansǃ

Meänkielen sanoja

Lähtheet

• Arola, L., Winsa, B., & Kunnas, N. (2011). Working Papers in European Language Diversity 6. Meänkieli in Sweden: An Overview of a Language in Context. Mainz. Helsinki. Wien. Tartu. Mariehamn. Oulu. ELDIA
• Winsa, Birger 1991. Östligt eller västligt? : det äldsta ordförrådet i gällivarefinskan och tornedalsfinskan. ISBN 91-7146-945-1 Stockholm : Almqvist & Wiksell International, Serie: Studia Fennica Stockholmiensia.
• Winsa, Birger 1993. Meän kieli ja torniolaaksolaissitten kakskielisyys: täälä plandathaan sprookit. Helsinki: Kotikielen seura.
• Winsa, Birger (1998). Language attitudes and social identity : the oppression and revival of a minority language in Sweden Edited by Pauline Bryant. Canberra. Applied Linguistics Association of Australia. Serie: Australian review of applied linguistics. Occasional paper.
• Winsa, Birger (1997). Från ett vi till ett dem Torne älv som kulturgräns. Ingår i: Korhonen, Olavi: Språkliga och kulturella gränser i Nordskandinavien / Olavi Korhonen & Birger Winsa. Umeå. Kulturgräns norr. ISBN 91-88466-08-6.
• Winsa, Birger (2005). Socialt kapital i en- och flerspråkiga regioner: svenska Tornedalen jämförd med finska Tornedalen och några nordsvenska kommuner. Stockholms universitet. Finska institutionen. ISBN 91-971948-3-2. Stockholm. Department of Finnish, Stockholm University.
• Winsa, Birger (2000). Language planning in Nepal, Taiwan and Sweden. Edited by Richard Baldauf and Robert B. Kaplan. ISBN 1-85359-483-0. Clevedon: Multilingual Matters, cop. 2000. Serie: Multilingual matters, 99-0327043-7; 115 s.

Eksternit länkit

Pohjankielet