Meänkielen normatiivisuus edit
Meänkielen kirjotetut normit perustuvat pääosissa niihin ensimäishiin kirhjoin jokka olit kirjotettu meänkielelä. William Snell Pajalan kunnasta kirjotti kirjan Kamaripirtti 1940-luvula, joka on Erkheikkiläisitten kertomuksia vanhoista aijoista. Sitten kirjotti Johan Lantto Täränöstä toisen kirjan 1960-luvula jonka kielimuotoja profesoori em. Heikki Paunonen tarkisti ja yhtäläisti. Sekä Snell ette Lantto olit Pajalan kunnan asukhaita. Myöhemin alkoi Matti Kenttä, Vojakkalasta, kirjottamhaan meänkieltä Haaparannan avisin palstala. Bengt Pohjanen kirjotti romaanin Lyykeri meänkielelä. Pohjanen on syntyny Kassassa, Pajalan kunnassa. Ja seuraavat kirjailijat olit kansa lähespä kaikin Pajalan eli Matarengin kunnista. Sen takia saattaa sanoa ette kirjakielen pohja on pääosissa Pajalan kunnan murre. Mutta valinta on hyvä koska siinä kunnassa on enniiten halua kirjottaa meänkieltä ja se murrepohja on hyvin samanlainen koko kunnassa ja variasuuni on siis vähänen. Kirunan ja Jellivaaran kunthiin esimerkiks on tullu kruuvatyöläisiä koko Tornionlaaksosta ja Pohjoissuomesta noin 130 vuotta. Murre on sen takia hyvin vaihteleva. Vanhaa Jukkasjärvin murre on sekkaintunu monen murtheen kansa. Sen lisäks on enemän itiumaattisia piirtheitä koska ruottalaistaminen on kasvussa ja vaihteleva murre kehittää epävarmoja puhujia.
Noin 50 meänkielistä kirjaa on kirjotettu ja on noin 20-30 henkilöä jokka ossaavat kirjottaa meänkielelä viralista tekstiä. Viimi kymmenen vuoen aikana on käänetty satoja ja piian tuhansia sivuja viralista ruottinkielistä teksitä meänkielele. On hyvin vähän normia kehitetty mit sanoja pitäis käyttää tuhansille atministratiivile sanoile.
Tuskin kehittyy yhtenhäistä kirjotusnormia näinä vuosikymmeninä koska olthaan laatimassa kahta eri sanakirjaa missä luultavasti on kans eri tavvausmallia: Meänkielen Iso sanakirja ja Meänkielen sanakirja. Ei kummassakhaan sanakirjassa ole tarpheeksi muternia sanastoa. Molemat sanakirjat kuvvaavat enimäksheen sanastoa menheestä aijasta.
Esimerkki kirjakielen eroista suomheen edit
| Meänkieli | Suomi | |
|---|---|---|
| Ruotti oon demukrati. Sana demukrati | Ruotsi on demokratia. Sana demokratia | |
| tarkottaa kansanvaltaa. Se merkittee | tarkoittaa kansanvaltaa. Se merkitsee, | |
| ette ihmiset Ruottissa saavat olla matkassa | että ihmiset Ruotsissa saavat olla mukana | |
| päättämässä kuinka Ruottia pittää johata. | päättämässä, miten Ruotsia pitää johtaa. | |
| Meän perustuslaissa sanothaan ette kaikki | Meidän perustuslaissamme sanotaan, että kaikki | |
| valta Ruottissa lähtee ihmisistä ja ette | valta Ruotsissa lähtee ihmisistä, ja että | |
| valtiopäivät oon kansan tärkein eustaja. | valtiopäivät on kansan tärkein edustaja. | |
| Joka neljäs vuosi kansa valittee kukka | Joka neljäs vuosi kansa valitsee, ketkä | |
| heitä eustavat valtiopäivilä, maakäräjillä | heitä edustavat valtiopäivillä, maakäräjillä | |
| ja kunnissa. | ja kunnissa. |
Ei ole suuria eroja tällaisissa viralisissa tekstissä suomen kansa. Mutta suuremat erot tälläkin tasola tulevat näköselle jos kirjottaa tekstiä luonosta, elläimistä, jahista, kalastuksesta ja arkipäivän elämästä. Koska niilä aloila on perintheelinen vanhaa sanasto mitä vielä käytethään.
Suuriin eron on kuitekki epäviralisen meänkielen ja suomen yleiskielen välissä. Sen takia haluthaan leimata viralisen meänkielen suomen murtheeksi. Aivan selvästi jokhainen tutkija pittää ette epäviralinen meänkieli poikeaa huomattavasti suomen murtheista.
Klassinen esimerkki on mitä meänkieliset itte käyttävät: Lastipiili fuurtraa ööversyyniä. Suomeksi: Kuorma-auto vaatii tarkastusta. Joka ei ossaa ruottia ja suomea ei ossaa epäviralista meänkieltä.
Meänkielen kirjakielen kehitys edit
Kun on tarpheeks moni joka saattaa käyttä meänkieltä kirjakielenä se sinänsä tullee vaikuttamhaan hyvin monela sosiaalisila ja kulttuurisilla aloila. Koska vähemistökielet on puhekielisiä niin puhujilla on heijot instrymentit analyseerata ommaa puhetta koska heilä on matala meettalingvistinen tietoisuus. Osathaan jonkin verran suomen tekstiä, mutta ruottin kielinen ortokrafi on vallassa meänkielisen mielessä. Kun meänkielinen yrittää kirjottaa niin ei pystytä erottamhaan lyhyitä vukaalia pitkistä, eikä ymmäretä ette on pakko käyttää lyhyjä ja pitkiä vukaalia jos aikoo kirjottaa meänkieltä. Ja sen takia sovelethaan sen mitä osathaan käyttää, nimittän ruottin ortokrafia. Ja kirjotethaan Plåtukoski, Plåsarinsaajo, Gräsplani, Kusivara, etc [1]. Olletikki paljastetu lainasanat haluthaan kirjottaa ruottin ortokrafiala, vaikka yritethään soveltaa suomen ortokrafia suomen kielisille sanoile.
Referensit edit
- ↑ Winsa 1993
Lähtheet edit
- Winsa, Birger 1993. Meän kieli ja torniolaaksolaissitten kakskielisyys: täälä plandathaan sprookit. Helsinki: Kotikielen seura.
- Winsa, Birger (1998). Language attitudes and social identity : the oppression and revival of a minority language in Sweden Edited by Pauline Bryant. Canberra. Applied Linguistics Association of Australia. Serie: Australian review of applied linguistics. Occasional paper.
- Winsa, Birger (1997). Från ett vi till ett dem Torne älv som kulturgräns. Ingår i: Korhonen, Olavi: Språkliga och kulturella gränser i Nordskandinavien / Olavi Korhonen & Birger Winsa. Umeå. Kulturgräns norr. ISBN 91-88466-08-6.
- Winsa, Birger (2005). Socialt kapital i en- och flerspråkiga regioner: svenska Tornedalen jämförd med finska Tornedalen och några nordsvenska kommuner. Stockholms universitet. Finska institutionen. ISBN 91-971948-3-2. Stockholm. Department of Finnish, Stockholm University.
- Winsa, Birger (2000). Language planning in Nepal, Taiwan and Sweden. Edited by Richard Baldauf and Robert B. Kaplan. ISBN 1-85359-483-0. Clevedon: Multilingual Matters, cop. 2000. Serie: Multilingual matters, 99-0327043-7; 115 s.