Wp/fit/Meänkieli (epäviralinen)

Epäviralinen meänkieli on suhteessa viralisheen kielheen ja mennee kans verrata praati- ja kirjakielhiin. Epäviralinen kieli on se mitä praatathaan köökissä ja saunassa tutuitten kansa ja on se ylheinen meänkielen praatimuoto mitä moni meinaa olevan se aito meänkieli, koska viralista meänkieltä ei ole aiemin ollu. Siinä on enemän kootinvaihtoa ja lainasanoja. Muutethaan useasti kieltä kesken meininkiä ja käytethään turhia lainasanoja, siis sellaisia lainoja missä on meänkielen vastine, esimerkiks: moone – kuu, syklata – pyöräilä, fiskata – kalastaa, soovata – nukkua, prästi – pappi. Hyvin suurela osala alkuperäisistä meänkielen sanoila on vastaava ruottalainen niin sanottu turhaa lainaa. Meänkielen taattabaasissa löytyy helpola yli 2000 aika verestä lainasannaa . Esimerkiks saattaa sanoa mutta ei kirjottaa: Kamppi on ollu kova, svoori ja hoorti, mutta kyllä se siittä jyysnaintuu ja oornaintuu (viralinen meänkieli: Taistelu on ollu kova ja vaikea, mutta kyllä se siittä selkiä ja kirkastuu.). Fröökynä prumeneerasi moonsjeenissa (vir. mk: Nuori vaimo käveli kuutamossa.). Mie syklasin suorhaan siinä vääkkorsninkissa, en menny höökerille ja just tuli vänsteriltä päin biili. (vir mk: Mie pyöräilin suorhaan siinä tiehaarassa, en menny oikeale, ja justhiins sillon tuli vasemalta päin biili.) Täälä plandathaan sprookit (Täälä sekotethaan kielet.). Tulleekos läänin utvecklingsledare tänne huomena kranskaamhaan minun bilverkstadsintyg? Missäs biilin kontrollpapper on? Mie häyn huomena lähteä biilbesiktninkhiin ja sen takia häyn tehhä ööversyynin ennen ko lähen. Kävin stämplaamassa arbeetsförmeedlinkissä .

Ei kukhaan ummikko ymmärä kuitenkhaan tätäkhään kieltä koska on aika vähän -i-sanoja, mutta se alkaa kans olemhaan vaikea suomalaisille ymmärtää. Sitä epäviralista meänkieltä on toela vaikeampi ymmärtää jos ei ossaa ruottia ja suomea, mutta sillä epäviralisella kielelä on hyvin matala staattys ja sitä ei käytetä juuri ollenkhaan muuala ko tuttavitten kesken ja sen takia sitä muotoa on vaikea jopa nauhottaakin.

Meänkieli on aina ollu praatikieli ja harva on osanu lukea ja kirjottaa suomea ja sen takia siinä praatimuoossa on heiko meettalingvistinen tietoisuus. Niillä, jokka ei ole oppinheet lukemhaan meänkieltä eli suomea, on vaikeampi puhua viralista meänkieltä ja niillä on sen takia vaikeampi ymmärtää suomensuomea. Heilä on suuri vaatimus ette saa puhua juuri sitä epäviralista muotoa joka paikassa ja se sinänsä on viittaus ette on matalampi kulttuurin tyalismi ko ruottin kielessä. Mutta koska sillä on matala staattys kaikin jokka ei ossaa viralista meänkieltä puhuvat ruottia viralisessa praatitumäänissä. Ja siis on suuri ero epäviralisen meänkielen ja suomensuomen välissä, mutta ei viralisessa meänkieliessa ja suomessa. Sen takia moni meänkielen puhuja ei halvaa tunnustaaa ette on olemassa viralinen meänkieli, koska net ei itte ossaa muuta ko paikkakonan epäviralista kieltä.

Vertailu kahesta kielestä/varieteetista

Epäviralinen meänkieli: Lastibiili furtraa ööversyniä. Kamppi on ollu svoori ja hoorti mutta kyllä se siittä jyysnaintuu ja ornaintuu.

Viralinen meänkieli: Lastibiili/kuorma-auto vaatii tarkistusta. Taistelu on ollu vaikea ja kova, mutta kyllä se siittä kirkastuu ja järjestyy.

Ruotti: Lastbilen fordrar översyn. Kampen har varit svår och hård men nog kommer det att bli ljusare och ordna upp sig.

Onkohän kyse kahesta eri kielestä vain kahesta eri varieteetista samassa kielessä?

Lähtheet

• Winsa, Birger 1993. Meän kieli ja torniolaaksolaissitten kakskielisyys: täälä plandathaan sprookit. Helsinki: Kotikielen seura.
• Winsa, Birger (1998). Language attitudes and social identity : the oppression and revival of a minority language in Sweden Edited by Pauline Bryant. Canberra. Applied Linguistics Association of Australia. Serie: Australian review of applied linguistics. Occasional paper.