Karjalaiset ollah uralilaini ta itämerenšuomelaini rahvaš, kumpani eläy tänäpiänä eri kohissa piäasiešša Venäjällä Karjalan tašavallašša ta Tverin alovehella i Šuomešša. Karjalaisie eläy niise Ruočissa ta Ukrainašša, kušša oli vuuvven 2001 lašennašša 1500 karjalaista.
Istorija
edit
Karjalaisien juuret ulotutah šyvällä muinaisuoh. Enšimmäiset maininnat karjalaisista ollah skandinavisissa saagoissa: nykysen Kurkijoven aloveheh viitatah jo 700-luvulla nimellä Karjalanpohja (Karjálabotnar / Kirjálabotnar). Vanhoissa venäläisissä kronikoissa karjalaiset mainitah vašta 1000-luvulta alkuan.
Enšimmäisen vuosituhannen alušša muinaiset karjalaiset elettih Karjalan kannakšella. Vähitellen heijän elopaikat levettih Onegan alovehella ta loitommaš pohjaseh. Lopullisešti karjalaiset ašetuttih toisella vuosituhannella. Istoriallisien tietojen mukah karjalaisien elinaloveh ulottu 1300- ta 1400-luvuilla pohjaseh Vienanmeren rannoilla ta ijäššä Pohjoisella Dvinalla šuaten. Niillä alovehilla on äijä karjalaisie paikannimie, a nykyseššä komin kieleššä on šäilyn karjalaisie laihinašanoja. Muinais-Karjalan kukoissušaika oli 1100-luvulla, konša muinaiskarjalan kieli kehitty.
Tverih karjalaiset tultih 1600-luvulla, konša Venäjä ta Ruočči luajittih keškinäini rauhanšopimuš, Stolbovan rauha. Šen mukah Ruočči šai luajat alovehet Luatokan ympärillä ta Šuomenlahen šuvi- ta itäpuoliset alovehet šiirryttih Ruočilla. Karjalaisista piäoša oli uškonnaltah pravoslavnoita, ruoččalaiset oltih luterilaisie, a šentäh karjalaiset ei tahottu jiähä Ruočin vallan alasiksi vuan lähettih eččimäh parempua elopaikkua Šisä-Venäjältä. Heijän jälkiläisie kuččutah Tverin karjalaisiksi. Toini ryhmä karjalaisie mäni Ylä-Volgan länšipuolella, a heitä šanotah Valdain ili Novgorodin karjalaisiksi. Šuomešša karjalaiset elettih ennein vuosien 1939-1944 šotie Itä-Šuomešša, ka nykyjäh heijän jälkiläisie on läš kaikkiella.
Kieli ta väještö
editLäš kaikki karjalaiset paissah karjalua, venäjyä ili šuomie. Enämmistö on pravoslavnoita tahi luterilaisie, onnakko niise karjalaiset rahvahanuškomukšet ollah yhä henkissä. Vielä 1800-luvun alussa kyšyjällä šuatettih šanuo uškontua tiijuštuas's'a, jotta "Kah, pyhä veli, meillä on šama uško kuin teillä. Kokko lenti pohjasešta, pani jiäliččän Väinämöisen polven piällä ta loi šiitä muajilman. Niinhän työki uškotte."
Karjalaiset voijah jakua eri joukkoloih heijän puhumien murtehien mukah. Karjalan kielen murtehet ollah livvi ili livvinkarjala ta varšinaiskarjala, kumpaseh kuulutah vienankarjala, šuvikarjala ta tverinkarjala. Šuomelaisien kielentutkijien mukah lyydi on oma kieli ta lyydiläiset oma rahvaš, ka venäläiset pijetäh heitä karjalaisina.