Wp/krl/Muinaiskarjalan kieli

Muinaiskarjala on ammuin Luatokan länširannikolla Muinais-Karjalašša paistu kieli, kumpasešta ollah kehitytty karjalan kielimuuvvot ta inkeroini i šuomen šuvimeriset ta savolaiset murtehet. Muinais-Karjalan kukoissuškauvvella 1100- ta 1200-lukuloilla kieli oli tovennäkösešti varšin yhtenäini. Kantasavo kehitty muinaiskarjalašta, kun šitä paissehien nykysen Mikkelin šeuvulla Savilahteh šiirtynehien eläjien kieleh ševottu läntini, moušot hämäläini ošuš. Aunukšenkannakšella eläneijen vepšäläisien pakajaman muinaisvepšän ta muinaiskarjalan ševottuos's'a on tuaš šyntyn livvin ta lyydin murtehisto.

Pohjoiskantašuomešta kehittynyt muinaiskarjala on niise nš. "kalevalaisen" runouven alkuperäni kieli. Uušie kehitykšie muinaiskarjalašša oltih muun muašša vokalien välisien *d:n ta *g:n katuomini, pluralivartalo *-lOi-, jälkitavujen *e:n labialistumini labialikonsonanttien iellä, ä:llini männä (šuomekši mennä) ta labialivokaliset myö, työ ta hyö. Savon ta aunukšen erottuo šyntynyöššä yjinkarjalašša muuvvoššuttih aštevaihtelušuhtehet tk : t, sk : s ja st : ss i pronominimuuvvot mie/miun ta sie/siun. Uuvempie muutokšie ollah niise moušot saamelaisperäset iäntehenmuutokšet aa > oa ta ää > eä.