Väinämöini (suom. Väinämöinen) on Kalevalan šankari ta piähenkilö, yksi kanšanrunouvven ta itämerenšuomalaisen mifologijan tärkeimmistä ristikanšoista. Väinämöini on viršiniekka ta šuuri tietäjä; häneššä on niise jumalan tapahišta. Hiän on useičči piäošašša monissa starinoissa. Kalevalašša hänen šäjehpari on: Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen.
Ijänaikuni Muajilman šyntyvirši alkau karjalakši näin:
- Tuob' on vanha Väinämöińe
- Läht'iekšehe kägeźi,
- Tullakšehe toivotteli
- Vuotoil'aha langohoisse,
- Väinöhö šizärihisse.
- Emo kieldi, vaimo käski,
- Kieldi kolme luonnokasta:
- "Elä lähe Väinämöińe."
- Lappalaińe küüttö-silmä
- Pid'i viikoista vihua,
- Kauvaista ülen katsetta
- Piällä vanhan Väinämöiźen.
- Tuog' on vanha Väinämöińe
- Läksi kuiteng' ei totellut.
- Hüppäźi hüvän šelällä,
- Hüvän laukiñ laudaiźella,
- Ajua karetteloubi
- Šelässä šińizen hirven.
- Lappalaińe küüttö-silmä
- Ved'i joužen jouvahutti,
- Käzi-kuaren kiännällütti. -
- Emo kieldi, vaimo käski,
- Kieldi kolme luonnokasta:
- "Elä sie ammu Väinämöistä!
- Väinäm' on täd'izi poiga."
- Ambu kuiteng', ei totellut.
- Ei sobinu Väinämöistä,
- Sobi Väinämöñ hevoista
- Kautti noijen kainaloijeñ,
- Läbi lämmindä lihoja.
- Jo sormin merehe sordu,
- Käzin keändü lainnehisse.
- Sielä kulgi kuuži vuotta,
- Šelu seittsemen kezüä,
- Kulgi kuužissa hagoina,
- Pedäjäissa pölküm piänä.