Johan Lantto (1885-1960) oli maanviljeliä, lestaatialainen ja maanomistaja joka asu Nivankylässä, Täränössä (nykysin Pajalan kunta). Se asu sielä koko elämänsä paitti muutamia vuosia ko hään nuorena miehenä meni Kalumeethiin, Michikaanissa, ja oli sielä kruuatöissä.
Se osasi siis neljä kieltä: meänkieltä, suomensuomea, ruottia ja englantia. Johan Lantto oli viisas mies ja tiesi paljon vanhoista aijoista ja kirjotti virsiä. Se alko kirjottamhaan 1940-luvula pikkusia kertomuksia meänkielelä jokka julkasthiin 1950-luvula Nivan koulun Bifurkationen-nimisessä kouluavisissa. Lantto kirjotti meänkielelä jonkinlaisen elämänkertomuksen minkä kielimuotoa professoori Heikki Paunonen mookkasi enemän yhtäläiseksi ja kirja Juntin talo ja lestadialainen heräys Tärännössä julkaisthiin 1973. Juntin talo julkaisthiin toisen kerran 1983, samala aikaa kun meänkielen liike alkoi.