Runonlaulaja (šuomekši runonlaulaja) on ihmini, kumpani ešittäy viršijä. Alkujah runonlaulajat opaššuttih kuuntelomalla muita, kut ošattih virret ulkuo. Viršimetra teköy mahollisekši jopa hyvin pitkien viršien muistamisen. Šuomešša ta muuvvalla itämerenšuomelaisella kielialovehella runonlaulajat käytettih viršimetrana kalevalametrua, kumpani on šuanun nimen Šuomen ta Karjalan kanšalliseepossan Kalevalan mukah. Nykyjäh elävän kalevalametrasen virren perinneh on katennun eryähie poikkevukšie laškomatta. Onnakko runonlaulajien viršijä on šuatu šäilöh kirjutettuna äijän jo 1800-luvulla, ta šentäh niitä tunnetah tuhanšie piäašiešša Šuomešta, Virošta ta Karjalašta.
Itämerenšuomelaini runonlaulun perinneh lienöy yhtä vanha kuin kalevalametra, kumpasen ikyä pijetäh jopa tuhanšina vuosina. On merkkilöitä niise šiitä, jotta taitavie runonlaulajie on ennein pijetty tietäjinä ta halteutujina, ili heillä on smietitty olovan yliluonnollisie voimie. Jo šana tietäjä kuvuau šitä, jotta tietuo pijettih konština ašien halliččomisekši. Runonlaulajalla oli tietuo mm. ašehien šyntilöistä ili šyntylöistä, kumpasie tarvittih lukujen lukomisešša. (Šynti-šanua ei pijä ševottua šuomen šanah synti, mi merkiččöy riähkyä.) Moni šäilöh kerätty luku on šäilyn ammuin runonlaulajien muississa. Eryäš runonlaulajan nimityš on ollun runoi, mi on viitannun erikoisešti tietäjä-tyyppiseh runonlaulajah.
Šanokki runonlaulaja on laihinua šuomen kieleštä, kušša runo merkiččöy (laušuttuo) virttä; šuomen šana virsi puoleštah tarkottau stiihuo (henkellistä lauluo). Viršijä laulettih piäašiešša karjalaiset, ka niitä kerättih šuomelaiset, a šentäh ne nimitettih šuomen kielen mukah. Niise Kalevalan kokuoja Elias Lönnrot oli šuomelaini.
Kuulusie runonlaulajie
edit.jpg)