Elias Lönnrot (9. sulakuuta 1802 - 19. kevätkuuta 1884) oli šuomelaini kielentutkija, liäkäri ta Kalevalan kokuoja.
Elämä edit
Elias Lönnrot šynty vuatehšepän pereheh Sammatin kunnašša Šuvi-Šuomešša. Hiän opaštu Åbon Kuninkahan akatemijašša yhteisgumanitarisešša tietokunnašša ta šen jälkeh Helsinkin yliopistošša touhturiksi. Talvikuušša 1833 Lönnrot muutti Kajaanih piiriliäkärin virkah. Kaupunkista oli lyhyt matka Vienan runokylih, ta še oli šamačči vienalaisien laukkukauppiehien enšimmäini etappipaikka. Tiältä Lönnrot läksi Vienah keryämäh vanhoja runoja.
Enšimmäisekši Lönnrot rakenti talvella 1834 16 runuo pitän ta 5000 šäkehen mittasen Runokokous Väinämöisestä-tevokšen, mitä vielä on kučuttu Alku-Kalevalakši. Arhippa Perttusen, runonlaulajista šuurimman, Lönnrot tapasi 25. aprelikuuta 1834 Latvajärven kyläššä. Perttuselta hiän šai yli 4 000 šäjehtä runoja, kumpaset tämä oli opaštun jo poikasena tuatoltah ta tämän kalakumppalilta. Vuotena 1835 hiän keräi runot yhteh kirjah, ta eepossan nimekši tuli nyt Kalevala: nykyjäh tämä tunnetah nimellä Vanha Kalevala. Myöhemmin Lönnrot leventi eepossua ta niin šynty vuotena 1849 ilmeštynyt Uuši Kalevala, kumpasen parahiten tunnemma. Kaikkieh Lönnrot kävi Šuomen ta Venäjän Karjalašša 11 kertua vuosina 1828-1842.