Wp/fit/Tornedalsfinne

Tornedalsfinne oli aiemin ylheinen ruottinkielinen etnonyymi kun sosiolookit ja muut tutkijat kuvasit ruottiks sitä kansaa jokka asuvat Ruottin Tornionlaaksossa ja puhuit suomea. Etnonyymiä on vaikea kääntää suomeks koska etnonyymi "Tornionlaakson suomalainen" on huono käyttää suomalaisista jokka asuvat Suomen Tornionlaaksossa. Ruottin Tornionlaakson suomalainen on osittain vastaava termi meänkielelä. Välistä käytethiin kans etnonyymiä norrbottensfinne, eli Norrbottenin suomalainen. Mutta joskus viimisthään 1970-luvula kansa itte alkoi pitämhään ette nämät etnonyymit pyrkivät erottamhaan Ruottin tornionlaaksolaisia maan ylheisestä ruottinkielisestä ryhmästä. Termi alkoi olemhaan alentavana, koska siinä oli se sana "finne", siis suomalainen, jota net ei halunheet olla, eikä tuntenheet olevansa, koska net olit ja on ruottalaisia. Ummikot, siis kainulaiset, Ylikaihnuussa ja Kaihnuussa piit useasti ette meänkieliset olit sosiaalisesti matalamassa staattyksessä kun het itte. Häpeän takia alethiin lyhyesti käyttämhään vain "tornedaling" eli tornionlaaksolainen, ja se käsite eristi Ruottin tornionlaaksolaiset Suomen tornionlaaksolaisista.

Ja kun tornionlaaksolaiset sait vähemistöporukan staattyksen vuona 2000 ja heän alueelinen kieli sai minuriteettikielen staattyksen moni koki käsitettä vähemistö eli minuriteetti alentavana, koska se taasen eristi kansaa enemistöstä. Haaparannan avisissa yks pulitiikkeri, joka puhui meänkieltä äitinkielenä, kirjotti ruottiks ette "hän ei ole minuritueetti, vain ruottalainen" .

Se asene oli seuraus Ruottin valtion kielipulitiikasta ja oli yks osa siittä kasvavasta kulttuurirajasta Ruottin ja Suomen välilä. Ja se oli yks syy miksi ollenkhaan alethiin puhumhaan meänkielestä paikkakunnan omasta kielivarieteetistä, joka ei ennää ollu pohjoissuomen murre, vain oma kieli.

Lähe

Winsa, Birger (1997). Från ett vi till ett dem Torne älv som kulturgräns. Ingår i: Korhonen, Olavi: Språkliga och kulturella gränser i Nordskandinavien / Olavi Korhonen & Birger Winsa. Umeå. Kulturgräns norr. ISBN 91-88466-08-6.