Krinnun Uno (Uno Eriksson) Narkaukesta tuli suuresta perheestä missä heän pappa kuoli nuorena. Krinnun Uno myythiin avisuunissa mutta joutui aina huonhoin talhoin ja karkasi. Ja sen takia Krinnun Uno myythiin seittemän kertaa avisuunissa Korpilompolon pappilan porthaila. Ensi kerran hänen myythiin hään oli muutama vuosi vanhaa. Se joka tarjosi hänestä halviiman hinnan sai hänen talon trengiksi ja useasti orjaks. Kunta maksoi ette joku hoiti häntä, mutta avisuunilapset jouvuit kovhaan työhön jo lapsena.
Krínnun Uno eli viimiset vuoet Narkauksessa, selitti 1980-luvula aviisuunista missä häntä myythiin niinkun elläintä, mutta oli silti tyytyväinen elämäle ja oli antanu antheeks kaikile jokka tehit hälle paljon pahhaa kun hän oli lapsi, ja ei pystyny puolustamhaan itteä: ruoskithiin kun hään viien vuotihaana ei kantanu tarpheeks paljon pesäpuita talhoon ja pieksethiin häntä kaikenlaisista syistä. Uno oli useasti ruoskan kohteena. Uno karkasi ja niin se saithiin kiini ja sen panthiin seisomhaan pappilan porthaile kaiken väen arvosteltavaks kuinka paljon työtä se pysty tekemhään, ja niin hänen myythiin avisuunissa uuesti. Ja Krinnun Uno karkasi kuus kertaa ennenku se oli raavas ja pystyi puolustamhaan itteä ja päättämhään asioista.
Tämä oli sen aijan sosiaalihoito. Raahvaana se siirtyi perheen kans Koloniaathiin, mutta sielä ei menny viljelä maata niin net siiryit viimein Narkauksheen missä olot tulit vähän paremaks.
Krinnun Uno tiesi paljon manalaisista, noijista ja haltioista.
Lähe edit
Birger Winsa. Haastatteluja vuosina 1985-1992. Nauhoitukset on Suomen Murteiden Sanakirjan Arkistossa, Helsinki.