1:1 Ezmäi Jumal tegi taivhan i man.
1:2 Ma ei olend min-ni vuitte i oli tühj. Pimed oli pohjatoman tahon päl, i Jumalan Heng lendihe veden päl.
1:3 Jumal sanui: «Tulgha vauged!» I vauged tuli.
1:4 Jumal nägišti, miše vauged om hüvä, i Jumal erigoiti vauktan pimedaspäi.
1:5 I Hän nimiti vauktan päiväks, a pimedan nimiti öks. Tuli eht i tuli homendez, muga mäni ezmäine päiv.
1:6 Jumal sanui: «Tulgha katuz kesked vezid i erigoitkaha se veden vedespäi.»
1:7 Jumal tegi katusen i erigoiti veden, kudamb om sen al, vedespäi, kudamb om sen päl. Muga tegihe-ki.
1:8 Jumal nimiti necen katusen taivhaks. Tuli eht, i tuli homendez: muga mäni toine päiv.
1:9 Jumal sanui: «Kerakaha veded, kudambad oma taihvan al, ühthe tahoze i tulgha kuivuz.» Muga tegihe-ki.
1:10 Jumal nimiti kuivuden maks, a sen tahon, kuna veded kerazihe ühthe — mereks. Jumal nägišti, miše nece oli hüvä.
1:11 Jumal sanui: «Kazgaha mal vihanduz, i kaik, miš voib olda semen, pud ploduidenke i kaikuččes pus ičeze plod, a plodus ičeze semen». Muga tegihe-ki.
1:12 Muga mas kaivaškanzi erazvuiččid heinid i puid. Jumal nägišti, miše nece oli hüvä.
1:13 Tuli eht i tuli homendez: muga mäni koumanz' päiv.
