Venehjärvi (ven. Венеярви, Венех'ярви tai Суднозеро, Sudnozero) on Vienan runokylih lašettava kylä Karjalan tasavallašša Koštamukšen kaupunkipiirissä. Kylä on noin 25 kilometrin piäššä Vuokkiniemeštä Venehjärvi-nimisen järven rannalla. Vuokkiniemeštä pitäy ajua noin 12 kilometrie Vuonniseh päin ta šielä tie kiäntyy vasemmalla. Šiinä šeisou puini taulukko: Venehjärvi 12 km. Tie on hiekkani ta mutkittelou čärkän piällä. Tien piäššä on kylä.
Vuotena 2013 Venehjärveššä oli vain kolme eläjyä.
Istorija edit
Omista laulajista, mahtavista tietäjistä ta urhoista kontienkuatajista kuulusa Venehjärvi kuulu aikoinah hallinnollisešti ta kiriköllisešti Vuokkiniemen kuntah. Venehjärvi oli yhtenä šuuren Ylä-Kuittijärven vesistön kylistä. Šiitä venehellä šai lašketella Valkiella merellä šuaten. Še oli kuitenki siksi šyrjäššä pienien vesien takana, jotta še autto šäilyttyä kylän karjalaista luontuo ta tapua puhtahana.[1] Kylä šai alkuo vielä 1500-luvulla. Istoriallisien tietojen mukah kylän eläjien luku aina muuttu, tällä alovehella liikuttih ta elettih saamelaiset. Heijän eläntäjälkilöistä kerrotah myös ikiaikaiset perintehet kyläššä, semmoni kuin Pokkojuhla.[2] Tämä jokavuotini pruasniekka toimi ennein paičči korvikkehena luoštarissakäynnälle, ni niise nuorison tapuamistilaisutena.[3]
Istorijallisella ajalla Venehjärvie on hallinnun Lesosien šuku: valtaoša kylän eläjistä on ollun Lesosie ta läš kaikkien vienalaisien Lesosien šukujuuret juohetah Venehjärveh. 1800-luvulla kylä šijaičči loittuona Karjalan eläntäkeškukšista ta kauppareittilöistä, a muuvvalla Vienašša äijälti liikkunehet runonkeryäjät ošuttih šinne vain harvoin. Onnakko Venehjärven murreh on kaikkien Vienan kylien murtehista tarkimmin kirjattu. I. K. Inha kuvai kylyä 1800-luvun lopušša ta hänen opaš Varahvontta Lesoni oli rotusin šieltä. Kylä onki tullun tunnetukši ennein kaikkie Inhan valokuvien ta matkakertomukšien peruštehella. Myöhemmin kyläššä kyllä oli runonkeryäjie ta runonlaulajien nimet kirjattih tarkašti muistih: heitä oltih Šokie-Hotona tunnettu Hoto, Iknatta, Loasari, Oksentei, Ontippa, Onuhrie, Hökkä-Petri ta Vihtoora, kaikki Lesosie. Iknatta, Ontippa, Onuhrie ta Hökkä-Petri oltih niise tietäjie. Myöhemmän ajan perintehentaitajie ollah Moarie Kyyröni ta hänen tytär Santra Remsujeva.[3]
Karjalaisien ašema vaikeutu Venehjärveššä kuten koko Karjalašša Neuvoštoliiton peruštamisen jälkeh. Vuosien 1926 ta 1933 väjenlašennašša kylä kuulu Ponkalahen kyläneuvoštoh. Vuotena 1933 kyläššä oli 341 eläjyä, heistä 318 karjalaisie. Šuurin miärä Venehjärven taloja oli 40 ta eläjie - 300. Šuurin oša eläjistä šiirrettih kylän šalpuamisen jälkeh enšin Ponkalahteh ta šenki hävittämisen jälkeh Vuokkiniemeh.
Starina Hoško-mieheštä edit
Rahvaš niise kerrottih starinoita Hoško-nimisestä mieheštä. Hiän tuli paikalla Šuomešta huavašta kaverretulla venehellä ta rupesi elämäh kylän kaunehimmalla paikalla. Kylövehen tutkimuš erilaisie nykyajan keinoloita käyttyän ei ole voinun varmakši ošottua šitä, jotta eläjät oltais tultu Šuomešta.
Lähtehet edit
- ↑ Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 8. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
- ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 4. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
- ↑ 3.0 3.1 http://www.juminkeko.fi/viena/venehjarvi.html