Hukka ili harmua hukka (Canis lupus) on laumoissa eläjä svieri, kumpani kuuluu koiraeläimien heimoh. Yheššä koijotin (Canis latrans) ta šakalien kera še muuvvoštau koirien (Canis) šuvun. Hukka on yksi šuvun šuurimmista nykyjäh elävistä lajiloista: šen vartalon pituhuš ilmain häntyä voit olla jopa 160 senttimetrie, onnakko tavallisešti še jiäy 100–140 senttimetrih. Hännän pituhuš on noin 52 senttimetrie. Tavallini paino on 20–50 kilogrammua ta korkevuš 90 senttimetrie. Hukan turkki on harmua, ka värityš vaihtelou läš muššašta melkein valkieh.
Ennein hukan levintäaloveh Eurasijašša ta pohjoisešša Amerikašša oli šuurempi. Nykyajalla näijen eläimien eläntäpaikat ollah vähetty enimmäkšeh ristikanšan toiminnan takie: luonnon näköalan muutokšet, kaupunkistumini ta vaino uhatah kaikki hukkie. Monissa maissa hukka on kuolomašša, ka pohjoisešša Eurasijašša ta Amerikašša niijen populatijo on vielä šuuri. Vainon takie ei Karjalaššakana ole enyä yhtä äijä hukkie kuin ammuin.
Piäpetoeläimenä olleššah hukka on ylen tärkie eläin mečissä, taigassa, tundrassa, vuorissoissa ta aroalovehilla. Hukkua šanotah "mečän liäkäriksi", šentäh kun še ottau šairahat yksilöt ta šiäštäy tervehet. Hukalla on noin 32–37 alalajie, kumpaset erotetah kovon ta turkin värin mukah. Venäjän Federatijon alovehella eläjät alalajit ollah tavallini hukka (Canis lupus lupus) ta tundrahukka (Canis lupus albus).
Hukan tunnetuin iäni on šen voimakaš ulvonta, kumpasella še ilmottau ičeštäh. Onnakko toisin kuin monet luullah, hukka ei ulvo erityisešti täyšikuun aikah vuan aina, kun šillä on mitänih šanottavua lajilaisilla. Hukan pešä on kašvillisuon šuojuama čuumu. Yheššä hukkapešovehessa šuattau olla kolmešta kymmeneh pentuo. Hukkalauman elinalovehen koko vaihtelou 100 nelijökilometristä jopa 10 000 nelijökilometrih.
Šuomešša hukka on yksi nelläštä šuursvieristä kontien, ahmon ili ošman ta ilvekšen lisäksi. Kešyö hukkua kuččutah koirakši.
Šuomen kieleššä hukan nimityš on susi (gen. suden). Kanšanrunoloissa hukkua voijah kuččuo karjalaššaki tällä nimellä (kirjutušašu nykyaikassettu):
Šusi juokši šuota myöti,
Karhu kankašta šylesi;
Suo kiänty šuven jälissä,
Kankaš karhun kämmenissä.