Lananpyytö jään päälä tehhään sellaisissa paikoissa missä ei ole liian syvä ja missä jää ei liiku, vain sullaa pikkuu hiljaa poies. Kuuluisiin sellainen paikka on Vuopio Mestossuanola Kaihnuunväylässä. Kaihnuunrannalta alkaa Vuopion suu ja vuopio on noin kilometrin pitkä. Aina näihiin viimi vuoshiin saakka kainulasjärvilaiset jolla olit vanhaat oikeuet kalastaa lanoila Vuopiossa tehit sitä perinettä joka kevä. Kun jää alkoi sulamhaan ja pehnimemhään menthiin Mestossuoanon poikki ja hakathiin reikä jäähän lanoitten tolpile ja sitten väylän pohjaan tolpat kiini. Lanan suu aina rantaa kohti ja pääsiula rannala kiini. Sivusiulat oli vuopion veessä. Panthiin monta kymmentä lannaa pitkin rantoja. Kun jäät lähit väylässä Vuopion jää putosi pikku hiljaa vetheen ja suli poies ja tolpat ja lanat olit veessä. Sitten tulit hauet kutomhaan Vuopion rannale ja menit lanhoin. Hauila oli mätiä ja niistä keitethiin kalakakkoja. Hauenpäät keitethiin ja söithiin. Se oli kevän juhlaruoka. Siikaa saithiin kans jonkin verran.
Satoja vuosia vanhaa perine loppui 2000-luvula.