Humaan kapitaalia opetethaan kouluissa eksplisiittisenä tietona kun matematiikan ja fysiikan säänöt [1]. Enimäksheen ajatusmalli käyttää ylheisiä käsitheitä ja tetyktiivistä ajattelua ja hyvä kirjakielen taito on ittesthään selvä ominaisuus jokhaisella opiskeliala. Humaan kapitalaia luothaan vain kirjakielen avula ja liitethään siihen kirjakielheen millä se on opittu. Itte ala missä opetethaan humaan kapitaalia on hierarkkinen. Professoori tietää paremin kun opiskeliat ja lehtori jnp[2]. Siinä miljöössä human kapitaali luopi ammatti itenttiteetin mikä sitten seuraa henkilöä loppu elämän ja hänen laskethaan siihen sosiaali asemhaan mitä se erikoinen human kapitaali on saanu yhteiskunnassa.
Meänkielessä ja kaikissa puhekielissä ei ole lähespä ollenkhaan humaan kapitaalia ja sitä sosiaalista itenttiteettiä mitä se korostaa, rakentaa ja vahvistaa.
Implisiittistä eli sanomatonta tietoa opithaan enemän horisontaalisissa stryktyyrissäsiviiliyhteiskunnassa, joka on temukraattisella pohjala ja jonka johtavat henkilöt mennee valita poies ja sen takia stryktyyri on vähemin hierarkkinen. Sitä tietoa kuttuthaan sosiaaliseks kapitaaliks. Kulttuuri kapitaali on osa koko ryhmän itenttiteetistä[3].
Referensit
editLähtheet
edit- Coleman, James (1990). Foundations of Social Theory.
- Putnam, Robert D (1993). Making Democracy Work: Civic Traditions in Modern Italy. Princeton: Princeton University Press.
- Winsa, Birger (2005a). Socialt kapital i en- och flerspråkiga regioner: svenska Tornedalen jämförd med finska Tornedalen och några nordsvenska kommuner. Stockholms universitet. Finska institutionen. ISBN 91-971948-3-2. Stockholm. Department of Finnish, Stockholm University.
- Winsa, Birger (2012). Kylähullu ja meän lainatut siivet. Ihmisen ja yhteiskunnan alkuperä, periaatheet ja kehitys. ISBN 978-91-978031-7-5. Meänkielen förlaaki. Skogås.