Rooman valtakunta oli antikan aikasen Rooman kaupunkivaltijon pohjalta kašvanut šuuri imperija, kumpani halličči koko Välimeren alovehta. Aikasimmat merkit ašutukšešta Rooman kaupunkin alovehella ollah pronššikauvelta noin 1300-luvulta eaa. Kaupunkistumini lienöy alkan 700-luvulla eaa. Rooma kehitty vuosišatojen aikana Välimeren ympäröiväkši muajilmanvallakši. Vuotena 395 valtakunta jakautu kahtie, Länši- ta Itä-Rooman valtakunniksi, kumpasista Länši-Rooma kuiteški kuatu jo vuotena 476, konša šen viimehini keisari šyrjäytettih. Rooman valtakunnan yhistämisyritykšet Itä-Rooman joholla piätyttih islamin noušuh 600-luvulla. Šiitä huolimatta Itä-Rooma ili Bysantti oli olomašša, vaikkaki aloveheltah huomattavašti pienentynyönä, Konstantinopolin turkkilaisvaltaukšeh šuahe 1453. Lisäkši Trebizondin keisarikunta šäily vuoteh 1461 šuaten ta Theodoron ruhtinaškunta vuoteh 1475.
Rooman valtakunnašša puhuttih latinan kieltä, kumpasešta on kehitytty nykyset romaniset kielet.