Lestatiolaisuus on konservatiivinen, pietistis- ja herrnhutilaisvaikutheinen 1800-luvun puolivälissä syntyny luterilaisuuen herätysliike, jonka Lars Leevi Laestadius alotti. Sen eri suuntauksila on kannattajia pääasiassa Suomessa, Norjassa, Pohjois-Amerikassa, Ruottissa, Venäjällä ja Virossa. Pienempiä ryhmiä on muun muassa Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Keski-Euroopassa. Lestaatiolaisuus on Pohjoismaitten suuriin kirkolinen herätysliike.[1] Se toimii Pohjoismaissa evankelis-luterilaisen kirkon sisälä. Se on kans laajimalle leviny Pohjoismaissa syntyny uskonnolinen liike.[2] Lestaatiolaiset tekevät lähetystyötä 23 maassa. Lestaatiolaisuus ja erityisesti vanhoillislestaatiolaisuus on suomalaisitten keskuuessa tunnetuin kaikista herätysliikheistä. Tutkimuksen mukhaan 3/4:stä suomalaisesta tietää lestaatiolaisuuen.[3][4]
Liike on opilisitten erimielisyyksitten takia jakkaintunu noin 19 oshaan, joista nykysin toimii noin 15; Suomessa niistä on toiminu noin 10. Merkittäviä pääsuuntauksia on kuitekki vain kolme. Näihin kuuluu noin 90 prusenttia lestaatiolaisista. Kannattajamäärältään suurimat ryhmät on vanholislestaatiolaisuus, esikoislestaatiolaisuus ja rauhansanalaisuus. Osa suunista on jäsenmäärälthään hyvin pieniä ja jotkin niistä on jo lopettanheet toimintansa. Yhteensä lestaatiolaisia on maailmanlaajusesti eri arvioitten mukhaan noin 177 000–212 000.[5][6] Elämänsanalaisuus on ollu pienestä koostaan huolimatta merkittävä liike Suomen teolokisissa piireissä: sen piiristä on noussu kolme piispaa. Lestaatiolaisuuen suunat on halvanheet opilisista variasjuuneista huolimatta pysyä luterilaisen kirkon sisälä.
Yhteistä eri suuntien opetukselle on paranuksen ja armon korostaminen, ero Pyhän Hengen saaneitten uskovitten ja ei-uskovitten välilä sekä opetus siittä, ette synnitten antheeksiantamisen valta on kaikila uskovila. Tämä synninpäästö julistethaan ylheensä sanoila: "Kaikki synnit antheeksi Jeesuksen nimessä ja veressä". Toiminan keskeisin tapahtuma on seurat ja näkyvin tapahtuma vanholislestaatiolaisitten suviseurat. Eri suunat julkaisevat omia sanoma- tai aikakauslehtiä. Ainaki vanholislestaatiolaiset, esikoislestaatiolaiset sekä rauhansanalaiset kans tervehtivät suuntansa toisia jäseniä sanomala "Jumalan terve" ja hyästelevät sanomala "Jumalan rauhhaan". Eri suunitten jäsenet ei tervehti näin toisihaan ja osassa suunista tervehtystä ei käytetä ollenkhaan.
Kato kans edit
Referensit edit
- ↑ a b Seppo Lohi: Lestadiolaisuuden alkuvaiheita 4.7.1999. lestadiolaisuus.info. Viitattu 10.4.2007.
- ↑ a b c Professori Jouko Talonen: Lestadiolaisuuden hajaannukset. Luentosarja, STI 8.3.2000
- ↑ Kirkkomonitor 2004 -tutkimus.
- ↑ Kirkon nelivuotiskertomus
- ↑ a b c d e f Talonen 2001, s. 24
- ↑ a b c Ja täyttäkää maa. Helsingin sanomien kuukausiliite elokuu 2006, sivu 52.